keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Puhdas paperi pelottaa, eli P.P.P.

Istun Helsingin junassa ja siemailen kahvia samalla kun aloitan tämän blogin kirjoittamisen. Uuden vihkon kannet narskuvat vaunun liikkeiden tahdissa ja minun on tuettava ensimmäistä sivua sormillani, sillä vihko on uutena vielä kovin toispuoleinen. Tiesin jo valmiiksi, että aloittaminen on vaikeaa. Kaikki tämä siitä syystä että pelkään tyhjää paperia. 

Tyhjän paperin pelko on melko samanlaista kuin kaikki matkustamista edeltävät pelkotilat. En tiedä sinusta, lukija, mutta minä hermoilen aina ennen pitkää matkaa.
En kai vain myöhästy lentokoneesta?
     Onko minulla nyt varmasti passi mukanani?
          Mitä jos matkalaukut jäävät väärään kaupunkiin?
               Entäpä jos laiva uppoaa keskelle valtamerta?
Monet näistä ajatuksista ovat laadultaan samankaltaisia kuin ne jotka pyörivät kirjoittajan päässä samalla kun kynä pysyttelee järkähtämättä pari milliä paperin pinnan yläpuolella. 
Entä jos? 
     Mitä jos? 
          No aina se kuitenkin menee niin. 
               En jaksa! Ei kannata!

Virheet ovat luonnollinen osa kirjoitusprosessia, eikä kaikki matkustaessakaan mene aina täydellisesti. Se on ihan okei. Erityisesti matkailevan kirjoittajan pitäisi pitää se mielessä. Tämän blogin kirjoittaminen vihkoon on yksi tapa, jolla yritän torjua kirjoittamisen pelkoani. Olen astumassa uuteen elämänvaiheeseen nimeltä gradu, joten pelkoni on aiheellinen. Toivon, että tämä vihko muistuttaa minua siitä, että on olemassa muutakin kirjallista työtä kuin iso G. 



Jos minulta kysytään, tämä blogi sijoittuu matkablogi genreen, muttei matkailublogeihin. Köyhä opiskelija kun pääsee vain harvoin matkustamaan kotimaan tai koti kaupungin ulkopuolelle. (Tosin tänä keväänä on poikkeuksellisesti luvassa KAKSI ulkomaanmatkaa joista kerron ehkä myöhemmin tarkemmin..) Matkablogin 'matka' voi olla visiitti naapurimaahan tai lähikauppareissu. Filosofisessa mielessä elämä on jo itsessään matka tai tie. Jos haluat viilata pilkkua, niin voitaisiin jopa ajatella, että tälläkin hetkellä me matkustamme oman planeettamme kyydissä halki avaruuden vaikka näennäisesti seisommekin paikallamme. 

Eräällä tavalla tämä Taipaleen varrelta -blogi on minun lokikirjani. Päätän sen tällä kertaa Kapteeni Kirkiä mukaillen.

Personal Log. Stardate 1402.12.
Blank papers and travelling make me feel uneasy, yet excited. I wonder if Spock would have any advice on the problem. Coffee tastes horrible after it has cooled down whilst one is writing a log entry. Remember to avoid the latter occurrence in the future.

Ei kommentteja: