maanantai 4. elokuuta 2014

Saaristolaisuus pähkinänkuoressa

Taksikuski ei päässyt hakemaan minua lautalta koska oli omalla kesämökillään. Hän ei kerennyt edes esitellä pahoitteluja, kun puheluni kuullut tyttö jo tarjosi kyytiä setänsä autossa - ilmaiseksi.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Minun listani

Koska aina ei vain keksi mitään kirjoitettavaa, teen toisinaan matkavihkooni listoja.
Tässä yksi niistä.


Elämäni aikana haluaisin...*
Toiset kävelevät ilman kenkiä, mutta minä
varaudun ruosteisten naulojen, simpukan kuorien
ja hiekan kuumuuden varalle


× Lentää kuumailmapallolla
× Matkustaa jokaiselle mantereelle
× Oppia puhumaan neljättä kieltä ja parantaa
    sujuvuutta niissä kolmessa joita osaan
× Kirjoittaa ja julkaista kirjan
× Elää vähintään kolmella eri vuosisadalla
× Rakastua
× Tulla niin kuuluisaksi,että nimestäni tehdään
    kirosana
× Hankkia ajokortin
× Työskennellä British Museumille
× Oppia kokkaamaan
× Kävellä punaisella matolla
× Kokea äitiyden
× Ostaa asunnon/talon omalla rahallani
× Käydä Harry Potter -teemapuistossa
× Hankkia vakituisen työpaikan alalta jota rakastan
× Keksiä keinon tuhota Nokia 3310
× Asua ulkomailla vähintään kaksi vuotta
× Oppia yhdistelemään värejä keskenään
× Tehdä dokumentin
× Herätä joka aamu onnellisena



Mitä teidän listallenne päätyisi?

*Allekirjoittanut pidättää kaikki oikeudet muutoksiin ja listan suoritusjärjestyksen päättämiseen.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Number 11


11 haaste



11 Asiaa minusta

1. Lempivärini on hopea, mutta jos sitä ei lasketa, niin kuusimetsänvihreä tai tiilin punainen.
2. Mielestä "pahki" sana pitäisi ottaa käyttöön koko Suomen laajuisesti.
3. Minä pelkään merta.
4. Opettelin nuorena syömään mustaksi palanutta ruokaa ja pitämään siitä. Tällä keinolla sain aina ensimmäisen pullapellillisen itselleni, eikä sitä tarvinnut jakaa sisarusten kanssa.
5. Aikaisempi paljastus osottautui tavanomaista käytännöllisemmäksi, koska en osaa vieläkään kokata.
6. Islanti oli kymmenes maa, jossa olen vieraillut elämäni aikana.
7. Tykkään tehdä käsitöitä.
8. Itkin viimeeksi kun katsoin Hercule Poirot -sarjan viimeisimmän osan.
9. Haluaisin joku päivä julkaista kirjan.
10. Luonteeltani olen Muumimamma, mutta tahtoisin olla Niiskuneiti.
11. Lempivuodenaikani on syksy.

11 kysymystä haastetulle

1. Miten vietät/vietit naistenpäivää 2014 eli lauantaita 8.3?
    Autoin ystävääni järjestämään synttärijuhlat Helsingissä!
2. Mitä odotat eniten tässä keväässä?
    Tulevaa muuttoa
3. Kuka on lempi Disney-prinsessasi?
    Belle, ehdottomasti.
4. Lempihedelmäsi?
    Makea klementtiini.
5. Mikä kirja sinulla on nyt kesken?
    Felix J. Palma: The Map of Time
6. Mikä on lempi akkainlehtesi?
    X-men – eiku!
7. Pepsi vai Coca – cola?
    Halvin Cola
8. Pahin vastoinkäymisesi vähään aikaan?
    Työhaastattelu ei oikein onnistunut - ei huolta, sain toisen paikan!
9. Paras onnistumisesi vähään aikaan?
    Onnistuin täyttämään matkablogivihkoa koko Islannin matkan ajan! Siitä tulee super pitkä ja ihka eka oikea matkablogipäivitys!
10. Kävellessä kuunteletko radiota, spotifya, musiikkia, puhutko puhelimeen vai nautitko hiljaisuudesta?
    Minulla on yleensä seuraa, joten puhun paljon ja vähän asiaa.
11. Parasta juuri nyt?
    Veronica Mars!

11. kysymystä haastetuille

1. Mikä on mottosi?
2. Viimeisin kirja, jonka luit?
3. Lempisupersankarisi?
4. Mikä on ollut paras lomamatkasi?
5. Suklaa vai salmiakki?
6. Tietokoneen näppäimistön lisäksi, mikä on edellisin asia, jota koskit?
7. Mihin antiikin jumalhahmoon samaistut eniten?
8. Pakkanen vai helle?
9. Mielipiteesi alkoholista?
10. Paras etsivä?
11. Jos muuttuisit yhdeksi esineeksi huoneessasi, miksi haluaisit muuttua ja minkä takia?

(melkein)11 (melkein) haastettua blogia

En lue kamalasti blogeja, joten en saisi kokoon yhtätoista. Laittelen tähän blogeja, jotka kannattaa tsekata, mutta en vaadi ihmisiä ottamaan osaa haasteeseen. Jos pidät kysymyksistäni, niin voit laittaa vastaukset alle kommentteina.

Kiitos haasteesta! Käykää ihmeessä tsekkaamassa haastajanikin blogi:
Elämänlankaa etsimässä.

Curiosity - historian ja arkeologian nälkäisille
Kivatkivatjutut - päivän piristykseksi
Niinan näpertelyt - kun tekee mieli nähdä käsillätekijän taitavuutta
Suorana paperilta - kun ei jaksa lukea pitkiä tekstisepostuksia (sarjakuvablogi)
Todella vaiheessa - kirjablogi ja hauskoja tapahtumia elämästä


Jos teillä on blogi ja olette mun kavereitani niin en uskaltanut laittaa tänne niitä joiden uskoin olevan jollain tasolla henkilökohtaisia!

Psst...Jotta saisin joskus kokoon ne 11 blogia, minulle voi hävyttömästi mainostaa omia blogeja tai suositella kavereita.

torstai 20. helmikuuta 2014

Oodi junan miehelle

Junien ilmassa on sitä jotain.
Se saa katseeni harhailemaan vaunussa istuvaan mieheen.

Hän istuu käytävän toisella puolella tai vieressäni, tai sitten hänen heijastuksensa hyppää silmiini viereisestä ikkunasta ja sitten hän on siinä.
Koko matkan ajan.

Saatan kainosti varastella tietohippusia jokaisella vilkaisulla.
Hän lukee patologian kirjaa – lääkäri!
     Hänellä on korvakoru – rebel!
          Hänellä on sormus – naimisissa.

Hänestä tulee ideaalinen posteripoika kaikille parikymppisen naisen parisuhdefantasioille, vaikka hän ei ole sanonut sanaakaan.

Jos vaikka korottaisin ääneni ja sanoisin jotain? Tai ehkä sipaisisin häntä matkalla ravintolavaunuun? Entä jos kaataisin kahvini hänen päälleen suunniteltuna vahinkona?

Junamatkan aikana hän on päässäni isä, veli, rakastaja ja pappi. Se riittää minulle, riittää hänelle ja riittää ihoani raastaville yhteiskunnan vaatimuksille, biologisen kelloni pirinälle sekä raivoaville hormoneilleni.

Ja junamatkan ajan hän on Se.

Sitten juna pysähtyy
ja me jäämme yksin.

Kunnes tulee seuraavan matkan aika.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Junailun on niin paljon enemmän

Junailu on niin paljon enemmän kuin vain keino päästä paikasta A paikkaan B. Se on miltei elämäntapa siinä missä jooga tai pilates! Luonnollisesti juna ei tarjoa samanlaisia terveysvaikutuksia (istuminenhan tappaa nykyisten terveystrendien mukaan), mutta uskon vakaasti että junamatkailu on pidentänyt omaa eliniänodotettani. Juna vie minut uusiin seikkailuihin, tarjoaa mielikuvitukselle sopivan tylsän ympäristön lentää ja mahdollistaa ihmisten kanssa keskustelun sosiaalisesti hyväksytyssä ympäristössä.

Junailu on turvallisempaa kuin autolla ajo, terveellisempää kuin lentäminen ja sillä on ollut suuri painoarvo jokaisen mantereen historiassa. Allekirjoittanut pelkää merta epärationaalisesti, joten veden päällä tai alla hoidettavaa matkustusta ei edes lasketa vaihtoehdoksi. Kauhein kokemukseni ikinä oli ajaa autolla Nordkappiin. Maisemat olivat upeat, mutta kun auto ajoi tunneliin, jonka päällä oli monta tonnia liuskekivivuorta ja ainakin kuutiokilometri valtamerta, alkoi kylmähiki hiipiä otsalle. Pelkotilaani ei helpottanut auton ikkunoista näkyvät selkeästi merkityt hätäpisteet tunnelien varrella. Ne tuntuivat alleviivaavan mahdollisen katastrofin seurauksia.

I'm a wussy and proud of it!
Todistusaineistoa Nordkappilta. Vuosi oli 2008.

PS. Junassa oli kamalan mukava konduktööri joka antoi minun ladata kännykkääni junan ainoassa pistorasiassa!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Aamulla Lapin junassa

Aamulla junassa on ihan eri tunnelma kuin aamujunassa.

Ihmiset tähyilevät toisiaan kuin epävarmat pikkueläimet, jotka yrittävät selvittää onko toinen uhka vai mahdollinen parittelukumppani.
Onhan se aika intiimiä että junassa on nähnyt vierustoverin unessa, vaikka toista ei tunne.

Ulkona tuoksuu pohjoinen.

Melkein kotona!


torstai 13. helmikuuta 2014

Tampere 23.00-01.15

Jouduin odottamaan Tampereen juna-asemalla vaihtoyhteyttä keskellä yötä. Tämä on raportti siitä, mitä koin.

20 min odotuksen jälkeen
Tampere on aina ollut minulle epäpaikka. Täällä tulee vierailtua muttei koskaan jäätyä kiinni. Minä olen pääasiassa nähnyt vain juna-aseman seinät. Täällä asemahallissa on myös aika jännä katto.

43 min odotuksen jälkeen
Katto ei ole enää yhtä jännä. Sen väri riitelee liikaa kermanvalkoisten seinien kanssa. Vai onkohan ne kananmunan valkoiset? Propsit Tampereelle retrotyylin säilyttämisestä.
Aseman halli on alkanut täyttyä matkalaukuttomista ihmisistä jotka vain istuvat ilman mitään tekemistä. Mikä mahtaa olla heidän tarinansa?

55 min odotuksen jälkeen
Alkaa, surullista kyllä, vaikuttaa siltä ettei näillä ihmisillä yksinkertaisesti ole muuta paikkaa minne mennä. Missä minä viettäisin iltani, jos minulla ei olisi kotia? Entä tuijotanko minä kotona eteeni ilme yhtä tyhjänä kuin näillä öisillä aseman asukeilla? Näytänkö minä samalta selatessani naamakirjaa tai peukkulria?
Näiden aseman asukkien kasseissa puolillaan olevat dödöpuikot kolahtelevat tyhjiin kaljatölkkeihin. Jotkut heistä tuoksahtavat viinalle, joillakin on naamoillaan verisiä taistelun uurteita. Yksi heistä nukkuu penkillä kitarakoteloonsa päätään nojaten. Hänen silmänsä ovat mustat meikistä.

60 min odotuksen jälkeen
Näillä aseman asukeilla on selkeä hierarkia. Yksi nainen on selkeästi porukan matriarkka tai hottis.
Kaikki junaa odottavat ovat kadonneet hallista yksitellen kohti kaupungin häärinää. Eivätkö he kestä nähdä näitä ihmisiä ilman kotia, vai herättikö se puoleksi syöty McDonald's -pakkaus viereisessä roskiksessa nälän tunteen? Minulla ainakin on nälkä. Niin varmaan kaikilla muillakin tässä huoneessa - paitsi tuolla joka nukkuu.

80 min odotuksen jälkeen
Ainoastaan torkkuja ja minä olemme jäljellä. Matriarkka taisi huomata, että kuuntelin heitä.
Täällä asemahallissa on ihmeen hieno ikkuna. Sen päälle on asennettu piikkejä karkottamaan lintuja. Ikkunapuitteet ovat piikkien lähellä täynnä tahroja jotka näyttävät vereltä. Nyt minulla on jotenkin epämukava fiilis.

120 min odotuksen jälkeen
Onko katto maalattu kahdella sävyllä vai onko arkkitehti luonut sen leikkimään valoilla?

125 min jälkeen vihdoin junassa!

Ensimmäinen junamuisto

Aamujunat tuntuvat siltä kuin silmät olisivat täynnä sumua.

Tänään samassa vaunussa kanssani istui mies, joka ei ole koskaan aikaisemmin matkustanut junalla. Hän ei osaa katsoa paikkanumeroita penkkien kyljestä ja pelkää, että juna jää seisomaan matkan varrelle, koska se ei ole Pendolino.
     Kuinka väärässä ihminen voikaan olla!?

Minusta on jännittävää matkustaa junaneitsyen kanssa, koska ensimmäinen oma muistoni junasta on vuoden 1995 tienoilta. Olin melkoinen räpätäti ja tein tuttavuutta ravintolavaunun marinoiduimpiin asiakkaisiin. Minusta oli mahdottoman kivaa kun aikuiset jaksoivat kuunnella minua. Äitini mielestä olisin voinut puhua vähän vähemmän perheasioista ja ehkä vähän pienemmällä volyymillä.